Kun japanilaisen Marie Kondon kirja KonMari: siivouksen elämänmullistava taika julkaistiin suomeksi vuonna 2015, suomalaisetkin alkoivat konmarittaa. Suositun metodin ydin on kysyä, tuottaako esine iloa, ja jos ei tuota, heittää se pois. Mutta mitä esineelle tapahtuu sen jälkeen, kun siitä on päätetty luopua?

Suomalaisen version konmaritukselle esitteli Jenni Sarras kirjassaan Tavarataidot: arkijärjellä koti kuntoon (2017). Tavoitteena on hankkiutua eroon turhasta tavarasta järkevästi ja vastuullisesti.

Ihmisten tavaroiden sieto vaihtelee, toiset ovat minimalisteja ja toiset rönsyilevät. Lähtökohtaisesti tavaroita on sopivasti, kun ne mahtuvat niille tarkoitettuun tilaan. Kodin kiinteät säilytystilat kannattaa käyttää ensin ja hankkia vasta sitten lisäsäilytystilaa. Hyllyjä ei kannata puskea ihan täyteen, jotta haluamansa tavaran saa niistä myös ulos.

Täyden hyllyn tekniikalla määritetään, paljonko tiettyä tavaraa kotiin mahtuu. Jos hylly täyttyy, sinne kuuluvaa tavaraa ei hankita lisää, ennen kuin jostakin muusta tavarasta on luovuttu. Sopiva tavaramäärä syntyy kotiin sisään tulevien ja sieltä ulos lähtevien tavaroiden tasapainosta.

Kun tavaroita on liikaa, niitä pitää raivata pois. Raivaaminen aloitetaan valitsemalla kokonaisuus, joka raivataan. Se voi olla tavarakokonaisuus kuten harrastusvälineet tai vaikka jokin tietty kaappi. Ensin poistetaan roskat ja rikkinäiset tavarat. Sitten poimitaan joukosta omaan käyttöön sopimattomat tavarat kuten liian pienet vaatteet tai lelut, joilla lapset eivät enää leiki.

Tämän jälkeen raivattavana on periaatteessa vain käyttökelpoista tavaraa. Niistä noukitaan esineet, jotka ehdottomasti haluaa säilyttää. Sen jälkeen jäljellä on vaikein ryhmä: ihan hyvä tavarat, joista ehkä voisi luopua. Luopuminen voi olla vaikeaa, koska meillä on taipumus kiintyä tavaroihin. Raivaaminen vaatii aktiivista päätöksentekoa, jotta emme säästä tavaroita “varmuuden vuoksi”.

Päätöksenteko on rankkaa, koska joka ikisen tavaran kohdalla pitää päättää monta asiaa: säilytetäänkö, missä, eikö säilytetä, miten hankkiudutaan eroon? Lisäksi luopumisen tuskalla on neurologinen perusta, luopuminen aktivoi aivoissa alueet, jotka rekisteröivät kipua ja konfliktia.

On kolme tapaa päästä raivatuista tavaroista konkreettisesti eroon. Roskaksi määritellyt tavarat voi toimittaa lajiteltuna jätteenkeruupaikkoihin ja käyttökelpoiset tavarat voi myydä tai lahjoittaa pois.

Turhia tavaroita voi lahjoittaa tutuille tai hyväntekeväisyyteen. Muista, että laitat hyväntekeväisyyteen vain sellaisia tavaroita, joita itsekin voisit vielä käyttää. Tutuilta on kohteliasta kysyä, tarvitsevatko he tavaraa, ennen kuin tarjoaa sitä heille.

Jos arvioit tavaran rahanarvoiseksi ja päätät myydä sen, tavallisimpia myyntipaikkoja ovat esimerkiksi perinteiset kirpputorit, itsepalvelukirpputorit, second hand -liikkeet, antiikki- ja vintageliikkeet ja internetin erilaiset kirpputorit. Myös Facebookissa on kirpputoreja, joihin tavaraa voi laittaa myyntiin.

Monet esineet vaativat pientä vaivannäköä pysyäkseen kunnossa. Tähän kannattaa kiinnittää huomiota jo tavaran hankintavaiheessa. Uusi tavara on myös säilytystilan (missä säilytetään) ja ajankäytön (paljonko menee aikaa huoltoon) investointi. Silkkimekon vienti pesulaan vie aikaa ja rahaa ja valkoisen sohvan varjeleminen tahroilta tarvitsee vaivannäköä.

Oikein säilyttäminen suojaa tavaroita vaurioilta. Kosteus vaurioittaa monia materiaaleja, samoin suora auringonpaahde. Pakkaa mahdollisimman hellävaraisesti, äläkä koskaan pakkaa säilytykseen likaisia tai kosteita vaatteita. Merkitse pakkauksen kylkeen selkeästi, mitä se sisältää.

Joskus tulee halvemmaksi hankkia uusi korvaava tavara kuin korjata vanha. Korjaaminen voi olla ekologinen valinta. Jos alkuperäinen esine on laadukas, korjaaminen saattaa pidentää sen elinkaarta vuosikausilla.

Tavaraa tulee koteihimme ostopäätösten lisäksi muutakin kautta. Tavaratulvan hillitsemiseksi pitää ostamatta jättämisen ohella torjua lahjoitusten ja ilmaiskylkiäisten virta.

Meillä on oikeus päättää, mitä omistamme. Tämä tarkoittaa sitä, että lahjoista voi myös kieltäytyä. Kannattaa pyytää aineettomia lahjoja, kuten lahjoituksia hyväntekeväisyystahoille tai vaikka huvipuistolippuja lapsille. Lahjaksi saadun esineen voi myös hienotunteisesti poistaa kodistaan. Hyvää tarkoittavasta kierrätystavarasta voi myös kieltäytyä.

Ilmaiset tavarat houkuttelevat. Ämpäreitä jonotetaan vaikka tuulessa ja tuiskussa. Ilmaistarjouksen voi ohittaa kysymällä itseltään, tarvitseeko tavaraa aidosti. Jos ei, miksi sen ottaisi edes ilmaisena, Jenni Sarras lopuksi kirjassaan toteaa.